Vahvistuspvm 31.1.2018
Tunniste OHJE ARK 13
Muutos -
Kaupunkikuvallinen selvitys rakennusten korjaus-, muutos- ja laajennushankkeissa
1. Aiheeseen liittyvät määräykset ja ohjeet
- Maankäyttö- ja rakennuslaki 117 §, 118 § ja 124 §
- Kuntien rakennusjärjestykset
- Topten-ohjekortti OHJE ARK 10
- Lisätietoa ympäristöministeriön ylläpitämältä Kulttuuriympäristöt-sivulta.
2. Yhteinen tulkinta tai käytäntö
Rakennusvalvonnan tulkinta
Kun julkisivun pintamateriaali tai aukotus muuttuu tai rakennusta laajennetaan, laatii suunnittelija hankkeesta kaupunkikuvallisen selvityksen. Kaupunkikuvallisen selvityksen perusteella määritellään hankkeen lähtökohdat ja periaatteet.
Kaupunkikuvallisen selvityksen toimittamisesta ja laajuudesta sovitaan tapauskohtaisesti luvanvaraisissa hankkeissa.
Pääsuunnittelija esittelee selvityksen rakennusvalvontaviranomaiselle ennakkoneuvottelussa ja selvityksen perusteella sovitaan suunnittelun jatkamisesta.
2.1. Korjaushankkeen kaupunkikuvallinen selvitys
Suunnittelija kokoaa kaupunkikuvalliseen selvitykseen korjaus- ja muutoskohteen olennaiset suunnittelun lähtötiedot, jo ennen päätöstä lopullisesta toteutustavasta. Kaupunkikuvallinen selvitys sisältää:
- asemakaavatiedot, kulttuurihistorialliset muut luokitukset ja arvot
- alkuperäinen suunnitteluaineisto ja muutoshistoria
- kuntokartoitus, väritystutkimus
- inventoinnit, ohjeet, rakennushistoriallinen selvitys
- korjaus- ja muutostöiden hankekuvaus, Topten-ohjekorttia OHJE ARK 10 soveltaen
- perustelut ehdotetulle suunnitteluratkaisulle, rakennuksen alkuperäiset ominaispiirteet, purkaminen ja sen vaikutukset sekä hanketta uudistavat ja parantavat toimenpiteet
- asemakaavassa suojeltuja rakennuksia koskevat lisäksi asemakaavan suojelumääräykset ja yhteistyö museoviranomaisten kanssa
- muiden hankkeiden osalta lausuntojen tarve mm. museoviranomaisilta sovitaan kaupunkikuvallisen arvioinnin perusteella
2.2. Korjaushankkeen kaupunkikuvalliset periaatteet
Korjaus- ja muutostöiden suunnittelussa ovat lähtökohtana rakennuksen ominaispiirteet.
2.3. Esimerkkejä eri rakennuskausien ominaispiirteistä
2.3.1. 1840-70, empire
1-kerroksinen vaakavuorattu hirsitalo, syvä runko ja korkea sokkeli. Jäljiteltiin kivitaloja. Julkiset rakennukset muurattua tiiltä. Väritys keltainen ja harmaa, kimrööki, koristeet ja listat valkoisia. Öljymaalatut puuikkunat. Peltikatot mustia tai vihreitä. Ikkuna 6-ruutuinen ja ristikarmillinen, päällä usein kolmiopääty. Julkisivujen rappauspintojen kalkkimaalaus.
2.3.2. 1870-1900, kertaustyylit
Syvärunkoinen kaupunkikivitalo, suuri kerroskorkeus, ulkoseinät tiiltä, perustus luonnonkivi. Julkisivut sileää rappausta tai puhtaaksi muurattua tiiltä. Kipsiset koristeosat. rauta- ja lasirakenteet. Katot maalattua peltiä. Värejä runsaasti, mutta sävyerot hillittyjä. Aitojen materiaalien jäljittely maalaamalla. Punatiilen ja rappauspinnan vaihtelu suosittua. Julkisivua tummemmat listat ja ornamentit. Detaljien runsaus, värikkyys, voimakkaat tehostevärit. Julkisivujen rappauspintojen kalkkimaalaus.
2.3.3. 1900 – 20, jugend
Luonnonkiviverhoilu julkisissa rakennuksissa, asuinrakennukset rapattuja, sokkelit luonnonkiveä, tiilikatto, kupari- ja peltikatot. Värit vaaleita ja keveitä, yksivärisyys. Ikkunat ja oviaukot vaihtelevan kokoisia ja muotoisia. T-karmi-ikkunat. Muotokieli pelkistyy. Julkisivujen rappauspintojen kalkkimaalaus.
2.3.4. 1910 – 30 uusklassismi
Tavoitteena yhtenäinen kaupunkikuva ja julkisivulinjat, yhtenäiset suurkorttelit, yhtenäinen räystäslinja, symmetria ja toistuvuus. Ikkunat lähellä julkisivupintaa. Sileä tai hierretty rappaus tai puhtaaksi muurattu punatiili. Katot yleensä mustaksi maalattu pelti. Julkisivuissa murretut värit, kuultava kalkkimaali. Sisäänkäynneissä pylväät, pilasterit, medaljongit ym. Perinteinen tasakokoisista ruuduista sommiteltu ikkunatyyppi. Spiirat. Julkisivujen rappauspintojen kalkkimaalaus.
2.3.5. 1920 – 50, funkis
Julkisivun vapaa sommittelu, tiilimuuratut julkisivut, parvekkeet ja kattoterassit, taitettu valkoinen vallitseva julkisivuväri. Terastirappaus. Epäsymmetria ikkunoissa, tuuletusikkuna, puuikkunat. Kattolistat ja erkkerit, rappauslistoin kehystetyt ja kulmaikkunat. Parvekkeet ulokkeina, kaiteet sileiksi rapattuja, puurimoitettuja tai putkirakenteisia. Julkisivujen rappauspintojen kalkkimaalaus.
2.3.6. 1940-50-luvut, jälleenrakennuskausi
Puhtaaksi muuratun tiilipinnan ja rappauksen vuorottelu, sisäänkäyntien tiililaatta- tai luonnonkiviverhoilu, liuskekivi sokkeleissa, puuikkunat. Roiskerappaus.
2.3.7. 1960-luku
Standardisointi ja suuret toistettavat yksiköt, korkeat lamellikerrostalot ja pistetalot, maanpäällinen kellari, loiva kattokulma tai valetasakatto, julkisivuissa betoni sekä puhtaaksi valettuna että sandwich-elementteinä. Valkoinen julkisivujen hallitseva väri, ikkunat useimmiten petsattu mustaksi. Nauhaikkunat, puuikkunat. Puhtaaksivaletut betonielementit.
2.3.8. 1970-luku
Yksinkertaisuus ja toisto äärimmilleen vietynä, betonielementtijulkisivut: pesubetoni, tiililaatta ja klinkkeri, katu- ja pihajulkisivujen eriyttäminen loppui, pientaloissa suuret maisemaikkunat ja tasakatot. Puhtaaksivaletut betonielementit.
2.3.9. 1980-luku
Aikaisempaa rikkaampi muotokieli, yksilöllisyys, materiaalien kirjo, pastellivärit, tehdasvalmisteisena pintana toteutettu kaakelilaatta. Muuratut tiilijulkisivut.
2.3.10. 1990-luku
Tavoitteena matala ja tiivis asuminen uusilla alueilla, kadut ja aukiot huolellisesti jäsenneltyjä. Betonielementit vapaasti sommiteltuina, läpivärjätty betoni, tiilimuuraus ja kuultorappaus, teräslasirakenteet kaksikuorijärjestelminä toimistorakennuksissa. Tehdasvalmisteiset talopaketit. Perinnemaalien paluu puujulkisivuille, puurimoitukset, metallisäleiköt, parvekelasitukset ja suuret parvekkeet.
3. Huomioitavaa
Viranomainen suorittaa maankäyttö- ja rakennuslain määräämää tehtävää arvioidessaan soveltuvuutta kaupunkikuvaan:
Säännökset (laki tai asetus)
Rakennuksen tulee soveltua rakennettuun ympäristöön ja maisemaan sekä täyttää kauneuden ja sopusuhtaisuuden vaatimukset (MRL 117 §).
Rakentamisessa, rakennuksen korjaus- ja muutostyössä ja muita toimenpiteitä suoritettaessa samoin kuin rakennuksen tai sen osan purkamisessa on huolehdittava siitä, ettei historiallisesti tai rakennustaiteellisesti arvokkaita rakennuksia tai kaupunkikuvaa turmella (MRL 118 §).
Kunnan rakennusvalvontaviranomaisen tehtävänä on yleisen edun kannalta valvoa rakennustoimintaa sekä osaltaan huolehtia, että rakentamisessa noudatetaan, mitä tässä laissa tai sen nojalla säädetään tai määrätään (MRL 124 §).