Lasirakenteiden suunnittelu ja toteutus sekä käytön ja huollon turvallisuus

Tässä kortissa esitetään yleisiä yhtenäisiä tulkintoja lasirakenteista. Suunnittelija vastaa siitä, että ratkaisu täyttää tapauskohtaisesti MRL:n ja asetuksen vaatimukset.

2.1.1.1. Lasitukset, joihin on vaara törmätä

Lasituksissa, joihin on vaara törmätä, käytetään karkaistua tai laminoitua turvalasia. Lasitukseen on vaara törmätä ja on käytettävä turvalasia:

1. kun lasituksen alareunan korkeus lattiasta on vähemmän kuin 0,7 metriä.
2. asunnon ovissa ja ovien viereisissä ikkunoissa, kun lasituksen alareunan korkeus lattiasta on vähemmän kuin 0,7 metriä. Asunnon ovissa on kuitenkin käytettävä vähintään 6 millimetrin tasolasia, kun lasituksen alareunan korkeus lattiasta on välillä 0,7 – 1,5 metriä. Katso kuva 1.
3. muun kuin asunnon ovissa, kun lasituksen alareunan korkeus lattiasta on vähemmän kuin 1,5 metriä. Turvalasia käytetään myös näiden ovien viereisissä ikkunoissa ja lasiseinissä silloin, kun umpinainen karmi-, puite- tai seinärakenne oviaukon ympärillä on pienempi kuin 0,3 metriä. Katso kuva 2.
4. portaan laskeutumissuuntaa vastaan olevan ikkunalasituksen korkeus porrasaskelmasta tai lepotasosta on vähemmän kuin 1,5 metriä.

Asunnon ikkunoissa ja ovissa voi käyttää 6 millimetrin tasolasia turvalasin asemasta, jos lasin leveys tai korkeus on alle 0,25 metriä. (Karkaisun tekeminen rajaa lasituksen kokoa, kun lasin leveys tai korkeus on alle 0,25 metriä).

Mikäli lasitus suojataan törmäyksen estävällä käyttöturvallisuusasetuksen 7 §:n vaatimukset täyttävällä suojakaiderakenteella, ei turvalasivaatimusta ole.

2.1.1.2. Lasitukset, joiden rikkoontuminen aiheuttaa henkilön putoamisvaaran

Lasituksissa, joiden rikkoontuminen aiheuttaa henkilön putoamisvaaran, käytetään laminoitua turvalasia. Lasituksen rikkoontuminen aiheuttaa putoamisvaaran ja on käytettävä laminoitua turvalasia, kun lasituksen alareunan korkeus lattiasta on alle 0,7 metriä ja tasojen välinen korkeusero on yli 1,0 metriä.

Asunnon monilasisessa (vähintään 3 lasikerrosta) ulkoikkunassa suunnittelijan on yhdessä rakennushankkeeseen ryhtyvän kanssa harkittava putoamisriski ikkunan sijainti huomioiden. Laminoitua turvalasia on kuitenkin aina käytettävä, kun lasituksen alareunan korkeus lattiasta on alle 0,7 metriä ja tasojen välinen korkeusero on yli 2,2 metriä.

Monilasisessa (vähintään 3 lasikerrosta) alle 0,25 m leveässä tai korkeassa lasiaukossa ei katsota olevan putoamisvaaraa.

Mikäli putoamisvaara estetään käyttöturvallisuusasetuksen 7 §:n vaatimukset täyttävällä suojakaiderakenteella, ei turvalasilla ole laminointivaatimusta. Kaiteen korkeus määrittyy tällöin ikkunapenkin (tason, johon pääsee nousemaan) mukaan.

Lasikaiteessa käytetään laminoitua turvalasia.

Parvekkeiden lasikaiteet suunnitellaan kuten kaiteet yleensä:

1. Kaiteen yläpuolinen parvekelasitus tehdään karkaistusta turvalasista, jos lasi on ilman kehärakennetta.
2. Jos käytetään kehärakennetta, joka estää lasin putoamisen sen rikkoontuessa, voidaan käyttää myös laminoitua turvalasia.

Turvalasina käytetään standardin SFS-EN 12 600 mukaan luokiteltua turvalasia:

1. Turvalasit testataan standardin mukaisella heiluritestillä ja luokitellaan rikkoutumistavan ja heilurin pudotuskorkeuden perusteella kolmeen turvallisuusluokkaan: A kuten tavallinen lasi, B kuten laminoitu lasi ja C kuten karkaistu lasi. Tämän lisäksi kolme pudotuskorkeutta: 190, 450 ja 1200 millimetriä. Luokan A lasi ei ole turvalasi.
2. Kaiteen suojaavan osan törmäyskestävyys osoitetaan EN 12600 luokan 2(B)2 (kuten laminoitu turvalasi) mukaisella heiluritestillä. Testit toteutetaan kaiderakennetta vastaavaan rakenteeseen kiinnitetylle suojaavalle osalle, jolloin myös kiinnityksen lujuus tulee koestetuksi.

Säädösten mukaan lasirakenteen tulee kestää standardissa SFS-EN 1991-1-1 määritellyn käyttötarkoituksen mukaiset kuormat:

1. Käytettävät vähimmäiskuormat on esitetty ympäristöministeriön asetuksen YmA 4/16 8 §:ssä ja sitä täsmentävän rakenteiden kuormista annetun ympäristöministeriön ohjeen (2019) osan 1-1 kappaleessa 8. (Kaiteiden ja suojaseinäminä toimivien väliseinien vaakakuormat, s.9).
2. YmA 4/16 8 §:ssä ja sitä täsmentävän ohjeen osan 1-1- kappaleessa 8. esitetyt kuormat ovat vähimmäiskuormia esim. kaiteille sekä ikkunoille, lasiseinille ja lasioville, jotka estävät putoamisen tai toimivat suojarakenteina (katso tämän Topten-tulkintakortin kohdat 2.1.1. ja 2.1.2.).

Lasitukset, joihin on vaara törmätä, merkitään kaksiosaisella 0,8–1 metrin ja 1,4–1,6 metrin korkeudelle sijoitettavalla huomiomerkinnällä.

Kiintokahvalliseen ikkunaan on asennettava aukipitorajoittimet tai muu lapsiturvallinen kiinteä turvaratkaisu tai -varuste, joka sallii enintään 100 mm helppokäyttöisen avautuman. Aukipitorajoitin voi myös olla työkalulla avattava.

1. Helppokäyttöisellä avautumalla tarkoitetaan sitä, että se on myös lapsen avattavissa.
2. Jos ikkunan alareunan korkeus lattiasta on alle 0,7 metriä, asennetaan aukipitorajoittimet ikkunan ala- ja yläreunaan.
3. Aukipitorajoittimet on asennettava myös ns. ”kippi-ikkunoihin”.

Varatieikkunan aukipitorajoittimista ja muista varatieikkunoihin liittyvistä Topten-käytännöistä katso Topten-tulkintakortti 117 b 01.

Rakennuksen lasipintojen, ikkunoiden, parvekelasien ym. puhdistus ja huolto on suunniteltava henkilöturvallisuus huomioiden. Lasirakenteiden turvallisen pesemisen ohjeet esitetään rakennuksen käyttö- ja huolto-ohjeessa.

Rakennuksen kunnon sekä ominaispiirteiden ja rakennushistoriallisten seikkojen selvittäminen:

1. Rakennushankkeeseen ryhtyvän on yhdessä pääsuunnittelijan kanssa huolehdittava, että rakennuksen kunto sekä rakennuksen ominaispiirteet ja rakennushistoriallisesti merkittävät seikat selvitetään aiotun korjauksen laatuun ja laajuuteen nähden riittävällä ja luotettavalla tavalla.
2. Selvitys lasirakenteiden kunnosta sekä rakennuksen ominaispiirteistä ja rakennushistoriallisista seikoista liitetään tarvittaessa rakennuslupahakemuksen liitteeksi.
3. Lisätietoja: katso YmA 216/2015 10 § ja sitä täydentävä ympäristöministeriön ohje YM3/601/2015.

Rakennuksen tai sen osan käyttötarkoituksen muutokseen sovelletaan uudisrakentamista koskevia käytäntöjä, jos rakennuksen tai sen osan käyttötarkoitus muuttuu riskillisemmäksi.

1. Riskillisyyden arvioinnissa otetaan huomioon käyttäjäjoukon ominaisuudet ja tilan avoimuus erilaisille käyttäjille, kuten esimerkiksi lapsille.
2. Riskillisyyden lisääntymistä arvioidaan erikseen esim. törmäysvaaran ja lasirakenteen kestävyyden osalta sekä putoamisvaaran, käytön ja huollon osalta.

Mikäli rakennuksen käyttötarkoitus palautetaan alkuperäiseen luvanmukaiseen käyttöönsä, uudisrakentamista koskevista säännöksistä poikkeamista on mahdollista harkita poikkeamismenettelyn kautta (esimerkiksi toimistoiksi muutettu asuinkerrostalo takaisin asuinkäyttöön).

1. Edellytyksenä on, että alkuperäinen ratkaisu ei ole ilmeisen haitallinen (vertaa tämän Topten-tulkintakortin kohtaan 2.2.3.).
2. Rakennuslupahakemukseen liitetään tällöin selvitys rakennuksen kunnosta, jossa selvitetään:
   • Kyseessä olevien rakenteiden kunto sekä niihin liittyvät rakennuksen ominaispiirteet ja rakennushistorialliset seikat.
   • Miltä osin lasirakenteet eivät täytä uudisrakentamista koskevia säännöksiä ja niiden aiheuttamien riskien ja haitallisuuden analysointi käyttäjien turvallisuuden sekä käytön ja huollon osalta.
3. Olosuhteita on aina järkevää parantaa uudisrakentamista koskevien periaatteiden tasoiseksi rakennuksen ominaisuudet ja erikoispiirteet huomioon ottaen.

Rakennuksen korjaus- ja muutostyössä sovelletaan uudisrakentamista koskevia käytäntöjä, jos alkuperäinen ratkaisu on turvallisuuden tai terveydellisyyden kannalta ilmeisen haitallinen.

1. Haitallisuuden arvioinnissa otetaan huomioon käyttäjäjoukon ominaisuudet ja tilan avoimuus erilaisille käyttäjille.
2. Haitallisuutta arvioidaan erikseen esim. törmäysvaaran ja lasirakenteen kestävyyden osalta sekä putoamisvaaran, käytön ja huollon osalta.

Säädösten mukaan muutokset eivät saa heikentää käyttöturvallisuutta.